Ylikuntomoottori

Laji: Agility
Koira: Hoina 6kk
Vetäjä: Oma harjoitus
Paikka: Porvoo

Eiliset agilitytreenit olivat aika järkyt. Finalle ne olivat lähinnä rennot ja palauttelevat leikkiagilityt lauantaisten kisojen (joista muuten pärähti yksi SM-nolla!) jälkeen, mutta sähelsin silti aika lailla. Vauhti oli kyllä likalla oiva ja kontaktit se otti upeasti. Yhdessä kohdassa se vaan päätti, että putkesta ulos tullessa hypätään edessä oleva hyppy, vaikka mä miten seisoin päälläni ja pompin ja karjuin aivan toisessa suunnassa. Ja uudestaan, uudestaan, uudestaan ja uudestaan - hiemanko alkoi turhauttaa siinä vaiheessa! :D 

Lienee sanomattakin selvää, että oli idiomaattinen idea treenata Finan kanssa ensin. Pieni bordercollie oli radalle lähtiessä lievästi sanottuna kiihkeä moottori, joka hurisi paikoillaankin ja lipsui ohjauksesta aivan koko ajan. Ensimmäisestä treenipuolikkaasta ei tullut juuri mitään. Koira ampaisi kymmenen metriä pienimmästäkin liikahduksestani ja yksinkertaisesti yritti liikaa. Ainoastaan puomi sujui oivasti muutaman ensiyrityksen jälkeen, kun vaarallisen näköisistä pannasta-kiinni-räpellyksistä selvittiin kunnon estesuoritukseen. Mahtavasti Hoina osasi kyllä yhdistää puomin samantien kontaktilankkuun, eikä kontaktipysäytyksistä mulla ole mitään pahaa sanottavaa. :) Silti ahdisti ja nolotti nähdä koira niin överinä. Hinkuvinkuläähätys vaan kaikui hallissa oman vuoron jälkeenkin.

Ajattelin jo, että en ottaisi Hoinan kanssa enää mitään, mutta sitten en taas toisaalta tahtonut lopettaa treeniä tuollaisessa hullussa mielentilassa. Niinpä olin toisella yrittämällä itse aivan "jäätynyt" ja venyvä, palkkasin nameilla ja rauhoittelin koiraa äänensävyllä ja eleillä samalla kun otin pieniä pätkiä. Päätin nimittäin ennen yritystä, että koetan saada lopuksi vielä vähän rauhallista treeniä, ja mikäli pentu olisi samassa tilassa, treeni olisi siinä. Onneksi olemukseni auttoi ja saimme lopuksi muutaman ihan kelvollisen ohjausyrityksen, vaikka melkeinpä se meni vaan siksi mielentilatreeniksi... Treeneistä lähtiessäni mulla oli todella ankea fiilis. Myöhemmin koitin miettiä, menivätkö treenit oikeasti niin penkin alle vai olinko vain pettynyt ja jopa nöyryytetty, kun ensimmäistä kertaa Hoina ei loistanutkaan taidoillaan muiden treenaajien silmissä. Nolottaa myöntää, mutta näin päivää myöhemmin kallistun enemmän jälkimmäiseen.

Plussaa kummankin likan upeat kontakteista ja loppua kohden treenin parantumisesta (Hoina siis pystyi palaamaan pilvistä takaisin maan pinnalle olemuksenmuutokseni ansiosta). Supermiinusta Hoinan ylikierroksista, jotka kyllä olivat ihan mun oma mokani. Lupaan ja vannon, että tästä opittiin ja ensi kerralla osaan jo ehkäistä moista hulluutta jo etukäteen...

Aamutreenit

Laji: Agility
Koira: Hoina 6kk
Vetäjä: Oma harjoitus
Paikka: Kotipiha, Loviisa

Tänään käytiin Hoinan kanssa antamassa pentutreenivinkkejä viisikuiselle tolleripennulle omistajineen ja treenattiin siinä samassa itsekin. Tällä kertaa jätin ensimmäistä kertaa ikinä lelut kokonaan kotiin, joten vedimme "näytöksen" pelkästään namipalkalla. Muutaman liikkeen jälkeen namipalkan perään pentu veti hirveän spurtin, kun luuli ressukka vielä lelunkin lentävän nappulan lisäksi - vaan eipä lentänyt. :D Muuten liikkeet toimivat ihan normaalisti, vaikka vire oli paljon rauhallisempi.

Näytin Hoinan kanssa kaikki tokojutut, jotka tähän mennessä osaamme, ja otin mukaan myös imutusaskelluksia. Paikallamakuu sujui todella paljon tavallista paremmin. Koko lyhyen pätkän aikana likka ei kertaakaan näyttänyt kuuntelevan jokaista häiriötekijää vaan makasi vain paikoillaan - hieno edistysaskel siis tähän liikkeeseen! :) Jäävät liikkeet menivät hienosti, mutta seisomisessa loppuvaiheen koiran viereen paluu aiheutti taas ensin ongelmia. Silloin helpotin vähän ja palkkailin ainoastaan stoppaamisesta, ja kohta taas pääsinkin likan viereen niin, että se pysyi seisaallaan. Luoksetulo on yhä hieno. Estehypyssä eteenlähetyksenä huomasin, että pelkkä suullinen käsky ei meinannutkaan saada likkaa lähtemään liikkeelle. Luulen, että hypyn mukaantulo jo helpottaa tätä sitten myöhemmin, mutta täytyy silti alkaa jättää käsimerkki pois ja vahvistaa vain suullista lähtökäskyä.

Plussaa rauhallinen ja silti keskittynyt vire ja paikallamakuun parannus; miinusta seisomisen loppuvaiheen minitakapakista ja siitä, että imutustreenin aikana likka heitti takamuksensa välillä mun taakseni. Loppuun laitan vielä videopätkän aamuisista kontaktitreeneistä pyjamisiltaan (:D) ja Hoinan hurrikaanileikistä sen jälkeen.

Tilannekatsaus ensimmäisen vuoden puolivälissä

Laji: Toko
Koira: Hoina 6kk
Vetäjä: Oma harjoitus
Paikka: Sisätreeni, Loviisa

Tässä lupailemani video tämänhetkisistä tokotteluista. Tuosta puuttuu tosin jo kisavalmis luoksetulo ja se imutustreeni, jota ei tehty taaskaan ollenkaan... Huoh! Heti alkuun pitää siis oikaista epäilyksenne - koira ei missään vaiheessa videota seuraa mua, vaan kävelypätkissä treenataan vain käännöksiä ja jääviä liikkeeseen yhdistettynä.

Paljon en edelliseen kirjoitukseen lisäile, mutta kommentit ja vinkit ovat tervetulleita. Noutoon mun piti erityisesti pyytääkin niitä, sillä en tiedä, miten lähtisin sitä tuosta jatkamaan. Hoina hakee kapulan kuin tuulispää mutta jää sitten leikkimään sen kanssa. Maahanmeno oli alkuun todella nihkeää ja hidasta (en muista, näkyykö se videolla), joten siksi jouduin tekemään tuota salamatreeniä taas. Lisäksi huomasin, että seisomaan jäädessä pentu saattaa ottaa askelia - miten muuten siitä pääsee eroon kuin heittämällä vain palkan taakse?

Plussaa maahanmenon nopeutumisesta salamatreenin myötä ja vasta eilen treenatusta jäävän seisomisen loppuosasta - sehän on jo melkein kisavalmis liike, kun vaan seuraaminen saadaan joskus aloitettua... Miinusta seisomisen ja noudon nytkähtelyistä sekä taas tuosta maahanmenon loppuosan lonkkalonksautuksesta.

EdistYÖsaskeleita

Laji: Toko

Koira: Hoina 6kk

Vetäjä: Oma harjoitus

Paikka: Kotipiha, Loviisa

Tokon suhteen treenaaminen on jäänyt viime aikoina vain yökyöpelöintiin. Koska Hoina vetää vieläkin lenkillä tietyistä ärsykkeistä paniikkikohtaukset (traumaperäistä), en ole enää yhdistänyt treenejä lenkkeihin. Kotikotona on onneksi aina niin rauhallista ja iso piha, niin täällä tulee sitten väkisin aina jotain pientä otettua...ja sitten näistä päivityksistä tulee tällaisia tylsiä ja lisämatskuttomia. :D

Tänään kokeilimme todella lyhyen paikallamakuun nopealla alasmenolla ja uudenlaisilla häiriöillä - nimittäin pihalla ruohoa rouskuttavilla pennen lempivinkuleluilla cavaliertytöillä. Käväisin parinkymmenen sekuntin makuun aikana pikaisesti talon nurkan takana piilossa ja sitten vielä koiran takana. Kun palaan koiraa kohti, se heittää itsensä lonkalle, mistä en oikein tykkää, mutten tiedä, miten siitä pääsisi eroonkaan. Lisäksi koko paikkamakuu on muutenkin todella häiriöaltis, minkä vuoksi ollaan tehty vain tällaisia 15-25s mittaisia ottoja.

Jäävien liikkeiden pysäytykset sujuvat jo todella kivasti. Tänään ne menivät peräkanaakin yhtä kertaa lukuunottamatta nappiin. Maahanmenossa pääsen luonnollisesti suoraan paikkamakuutreenin ansiosta takaisin koiran viereen ilman eri treeniä, mutta seisomisesta Hoina on todella herkkä valahtamaan maahan heti, kun käännyn sitä kohti. Tänään otin sitten pari kertaa ihan rautalangasta vääntäen eli nostin koiran käsin maasta takaisin seisomaan ja palkkasin siitä. Pikku hiljaa pääsin palaamaan kohti koiraa niin, että se pysyi paikoillaan ja lopulta ihan koiran viereenkin, minkä sain vielä toistettua muutaman kerran! Hitsit, että tykkään tuosta otuksesta, kun se oppii heti kerrasta!

Seuraamista ei olla otettu vielä ollenkaan kunnolla, sillä en halua mokata sitä. :D Vain perusasentoaskelluksia on tehty ja jääviä liikkeitä sellaisesta vapaamuotoisesta lähellä pyörimisestä. Huomenna yritän ehtiä saada vähän tokovideota vielä ennen kuin tulee pimeää ja kenties saadaan kokeiltua sitten myös imutusseuraamista. Pitäisi muutenkin vaihtaa tokopalkka lähes kokonaan nameille, mutta kun ei niitä ikinä ole käden ulottuvilla! Laiskuus on laiha selitys, mutta kantaa pitkälle! ;)

Plussaa treeneissä tuosta isosta edistysaskeleesta jäävän seisomisen kanssa ja onnistuneesta häiriöpaikkamakuupätkästä; miinusta jälleen ylikierroksista, jotka eivät kyllä tälläkään kertaa vaikuttaneet työskentelyyn (päinvastoin) ja joilla saattaa olla tekemistä sen asian kanssa, että Hoi oli juuri viisi päivää kotona hoidossa ja että käytin taas syntisesti palkkana lelua. Tai sitten vain kuvittelen ylikierrokset, kun tuo paimen on oikeasti paimen ja ihan erilainen moottoriltaan kuin Rilla oli. So far ei niistä haittaakaan ole ollut!

Koirien runttaustako?

Laji: Agility
Koira: Hoina 6kk
Vetäjä: Oma harjoitus
Paikka: Porvoo

Tällä viikolla meille kävi hassu tuuri. Talven aikana meillä on agilitytreenit vain noin kerran kuussa, ja nyt sattui sitten olemaan kahdet harkat samalle viikolle! Sain kunnian suunnitella ja vetää tämänkertaiset treenit, joten otin sitten kertalaakista molemmat meidän murheenkryynit - sellaisiakin on jo ehtinyt näin pitkällä agiuralla kehittyä, kjeh kjeh - syyniin. :D Ei vaiskaan, mutta siis putkijarrutus (ylipäätään kaikki jarrutukset tuon otuksen kanssa...) ja päällejuoksu ovat olleet tähän asti sellaisia mulle tosi vaikeita juttuja, vaikkei niissä oikeasti mitään vaikeaa olekaan. Olen vaan ollut laiska. :D Ja ei, emme runnoneet koiria, vaan päällejuoksu on ohjaustekniikka, jossa ohjaajan ja koiran linjat lähestulkoon törmäävät toisiinsa. Check the video, heti tokalla esteellä.

Tällä kertaa Hoina piippasi muiden treenien ajan inhottavan paljon, minkä luulen johtuneen siitä, että se oli seinän takana boksissa ja pystyi kuulemaan muiden menon muttei näkemään sitä. Ei oikein päässyt siihen joka välissä puuttumaankaan, kun yritti toisille vetää reenejä. Ihmeekseni Hoi oli kuitenkin omalla treenivuorollaan rauhallinen (phahaha, mitä olinkaan kirjoittamassa!) ihan maan tasalla. Virtaa ja vauhtia riitti, mutta keskittyminen oli jälleen priimaa. Päällejuoksutreeni näyttää näin videolta katsottuna hävettävän paljon tavalliselta välistävetotreeniltä, mutta filmipätkän loppupuolella kyllä näkyy ihan oikea päällejuoksukin.  Putkijarrutuksen tuo hiffasi heti ekasta kerrasta, ja jarru pelitti ilman välitöntä palkkaakin! Super! Valitettavasti ihan viimeinen otto, jossa vedettiin koko kuuden esteen pätkä yhteen ja jossa minäkin oikein ehdin tuonne lopun takaakiertoon, ei tullut videolle. Ehkä tuosta saa kuitenkin ihan semihyvän kuvan meidän menosta, vaikka käännöksiä ei tuohon muuten tullutkaan. Pakko lainata Alicia Keysin biisin sanoja lievästi uudelleenmuotoiltuna: This dog is on fire!

Plussaa rauhallisemmista lähdöistä ilman än yy tee NYT! -kyttäämistä, ja miinusta omista käsihuiteluista. Mutkun oli pakko yrittää keretä...

Ekat oikeat agilitytreenit

Laji: Agility
Koira: Hoina 6kk
Vetäjä: Seppo Savikko
Paikka: Sporttikoirahalli, Juvanmalmi

Päästiin tänään Hoinan kanssa tuuraajapaikalle Seppo Savikon aloittelijatason agilitytreeneihin Juvanmalmille. Olin lievästi sanottuna nervous ennen treenejä, koska olemme tehneet Hoiperon kanssa vain kahden kolmen esteen pyörityksiä ilman, että mun tarvitsee varsinaisesti liikkua koiran mukana. :D Tartuimme kuitenkin rohkeasti haasteeseen lähteä kokeilemaan heti neljän ja kuuden esteen pätkiä, ja kyllä kannatti! Hiemanko seisoin silmät lautasina ja loistin ylpeydestä, kun likka veti sata lasissa monta puhdasta pätkää peräkanaa!

Hoina oli ryhmän viimeisenä, joten hyvä että matto ei meidän vuoron tullen mennyt riekaleiksi likan kynsien repiessä itseään ja mua perässään lähtöpaikalle (eka pätkä alkoi ratapiirroksen alalaidasta, putkelta). Seisoin itse jo putken puolivälin kohdalla, kun kutsuin Hoinan. Ennen kakkosta huikkasin "tänne", koska tavallisesti likka tykkää kulkea monen metrin etäisyydellä musta ja ajattelin sen siis kaahaavan kakkosen oikealta puolelta ohi. Vielä mitä - pikkukäsky veti Hoin heti kakkosen ohi vasemmalta puolelta, jota itsekin kuljin ja Seppo teki selväksi, ettei välisanaa tarvita. Toisella yrittämällä sama neljän esteen pätkä meni heti nollana putkitakaaleikkauksineen ja uudestaan vielä puhtaasti ilman mun cavalierkumarteluani. :D

Samantien siirryttiin sitten toiseen pätkään, jota odotin enemmän tai vähemmän kauhulla. Jätin Hoinan ykköshypyn taakse ja siirryin itse jo todellä lähelle kakkosta. Sieltä sitten tuuppasin likan kauko-ohjauksena ykkösen yli, mutta kiirehdin käännöksessä, jolloin Hoi tuli oikeaoppisesti kakkosen väärältä puolelta välistävetona. Seppo oikaisi ohjausratani ja muistutti vielä selkeistä ja simppeleistä ohjausliikkeistä, ja sitten kokeiltiin uudelleen. Tällä kertaa mentiin suoraan nollana pussiin asti, jossa likka jäi jumiin. Se ei paljon nappulaa hetkauttanut, sillä toisella yrittämällä jälleen nollarata - nyt myös pussin läpi, kun Seppo sitä vähän raotti. Kolmannella kerralla jätin vielä kolmos-nelos-käännöksestä vastakäden pois, sillä se oli kuulemma turha, kun käännän muutenkin niin jyrkästi. Taas puhtaasti loppuun saakka ilman apuja pussilla. Vielä neljäs nollapätkä loppuun ja Sepon ihanat kommentit jotakuinkin koosteena näin: "Se on nopee koira. Kun vaan jätät kaikki ylimääräiset äänet ja liikkeet pois, niin teillä on jo kaikki. Koira tulee, mihin näytät ja sä tiedät, miten ohjataan, niin se on siinä." APUA! Kiittelin kiljumista pidätellen ja juoksin ulos soittamaan äidille riemupuhelun, josta se ei takuulla saanut mitään selkoa. :D Kotimatkakin meni kiljuessa ja hihkuessa. Hoina yllätti mut totaalisesti! Tuntui uskomattoman hyvältä, kun edellisiä katsellessa oli miettinyt, että kunpa jo pääsisi omankin kanssa huitelemaan tuolla lailla ja sitten se veteleekin jo ihan kunnolla juuri sinne, minne sen ohjaan!

Napisijoille tiedoksi: Hypyissä ei ollut rimoja ja koira oli superintona. Miinusta liian korkeasta vireestä, joka ei todellakaan haitannut treeniä mutta näkyi namien kelpaamattomuutena, kyttäävänä lähtönä ja läähätyksenä. Plussaa treenistä ylipäätään (no todellakin!) ja semirauhallisesta toisten treenien katselusta sekä lelun kanssa riehumisesta niin, että sen sai koiralta poiskin. :D Olisipa ollut viideokuvaaja! Ps. Tästä niiiiin voi kuulla ja nähdä, että läähätin itsekin, kun tätä kirjoitin!